20.12.2001

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoperintälain 45 §:n mukainen ennakkoratkaisuhakemus A Oy pyysi ennakkoratkaisua siitä, muodostuiko yhtiön työntekijänsä puolesta jäljempänä kerrottavissa olosuhteissa maksettavista MBA-koulutuskustannuksista tai ulkomaanpäivärahasta työntekijälle sellaista palkanluonteista etua, josta yhtiön oli toimitettava ennakonpidätys ja jonka perusteella yhtiön oli suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Yhtiön taustatiedot Yhtiön Suomessa vuonna 1989 rekisteröity sivuliike kuului kansainväliseen 90 toimistoa yli 40 maassa käsittävään liikkeenjohdon konsulttitoimistoon. Yhtiön konsultit auttoivat asiakasyritystensä ylintä johtoa ratkaisemaan liikkeenjohdollisia ongelmia, jotka liittyivät strategiaan, operatiivisiin prosesseihin tai organisaatiokysymyksiin. Lisäksi toimeksiannot käsittivät asiakasyritysten perustoimintojen, kuten myynnin, markkinoinnin tai tuotannon tehostamista.

Konsulttien koulutustarve Konsulteilta edellytettiin aloitekykyä, yhteistyötaitoja, halua jatkuvasti oppia uutta, systemaattista ongelmanratkaisukykyä sekä vahvaa analyyttistä ajattelu- ja toimintakykyä. Lisäksi konsulttien edellytettiin jatkuvasti kehittävän ja parantavan osaamistaan.

Konsultit toimivat kolmesta viiteen konsultin muodostamissa projektiryhmissä yhdessä asiakasyrityksen kanssa. Projektiryhmiin koottiin eri maista konsultteja, joilla oli erikoisosaamista kunkin asiakkaan toiminta-alueesta. Konsultti aloitti työn nuorempana konsulttina, jonka tehtäviin kuului aluksi analyysien suunnittelu ja niiden toteutus käytännössä asiakasprojektin tavoitteiden mukaisesti. Tehtävissä siirryttiin haastavampiin, itsenäisempiin ja vastuullisempiin tehtäviin.

Yhtiön työntekijät vastasivat itse omasta kehittymisestään. Yhtiö tuki konsulttien ammattitaidon säilyttämistä ja ylläpitämistä tarjoamalla heille jatkuvasti koulutusta. Konsultin tehtävät edellyttivät jatkuvaa osaamisen kehittämistä ja itsenäisen vastuunoton lisäämistä. Yhtiö toimi maailmanlaajuisesti, joten toimeksiannot edellyttivät kansainvälistä erityisosaamista.

Konsultin MBA-ohjelma Yhtiön johto päätti lähettää vuonna 1971 syntyneen työntekijänsä B:n Ranskaan suorittamaan MBA-ohjelman 28.8.2000-11.7.2001 väliseksi ajaksi. Sivuliikkeen johto oli yhtiön kansainvälisen toimintaympäristön takia katsonut, että MBA-ohjelma kehitti B:n ammattitaitoa. B oli suorittanut aiemmin luonnontieteiden maisterin, oikeastaan valtiotieteiden maisterin tutkinnon. Hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa 1.11.1997 lähtien yritysjohdon konsulttina ja palasi samoihin työtehtäviin koulutusohjelman suoritettuaan.

Ranskan MBA-ohjelma oli kansainvälinen 10 kuukauden mittainen MBA-tutkinto. Intensiivinen opinto-ohjelma hyödynsi käytännön työkokemusta ja yhteistä ongelmanratkaisua. Opinnot koostuivat perusopinnoista, laajemmista taustaopinnoista sekä suuntautumisvaihtoehdoista. Sivuliikkeen johto oli hyväksynyt B:n valitsemat opinnot.

Työnantajan maksamat korvaukset Koska sivuliikkeen johto katsoi B:n MBA-koulutuksen olevan tarpeellinen pääasiassa yhtiön edun vuoksi, sivuliike maksoi koulutuksen opetuksen sekä ulkomaanpäivärahan. Työnantaja maksoi koulutuskuluja 34 700 euroa vastaavat noin 206 300 markkaa ja ulkomailla oleskelun arkipäiviltä päivärahaa noin 80 000 markkaa noudattaen verohallituksen päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2000. Opiskeluajalta ei maksettu palkkaa. B velvoitettiin sitoutumaan yhtiön palvelukseen siten, että hän oli velvollinen maksamaan yhtiölle kaikki edellä mainitut suoritukset, mikäli hän päätti työsuhteensa heti opintojen päätyttyä tai keskeytti opinnot, ja puolet niistä, jos hän päätti työsuhteensa kahden vuoden kuluessa puheena olevan ohjelman päättymisestä.

Yhtiö katsoi, että nuo kustannukset eivät olleet työntekijälle palkanluonteista etua, kun koulutuksen tarkoituksena on B:n ammattitaidon säilyttäminen ja kehittäminen. Yhtiö katsoi lisäksi, että kysymyksessä oleva Ranskan matka oli työmatka, josta työnantaja voi maksaa verovapaita ulkomaan päivärahoja.

Verohallituksen ohje Yhtiö viittasi MBA-koulutusohjelman verokohtelua koskevaan verohallituksen kirjeessä 14.1.2000 olevaan ohjeeseen, jonka mukaan ammatillista kehittymistä edistävää ja täydentävää MBA-koulutusohjelmaa voitiin yleensä pitää sen luonteisena koulutuksena, josta aiheutuvista kustannuksista ei työnantajan maksamina syntynyt palkaksi katsottavaa tuloa.

Ennakkoratkaisukysymykset Koska työnantajan järjestämän koulutuksen verokohteluun vaikuttavat seikat ratkaistiin tapauskohtaisesti, yhtiö esitti seuraavat kysymykset:

1) Muodostuuko yhtiön maksamista koulutuskustannusten korvauksista tai ulkomaan päivärahasta B:lle ennakonpidätyksenalainen etu? 2) Onko niistä toimitettava ennakonpidätys? 3) Onko niiden perusteella suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu?

Uudenmaan veroviraston päätös

Verovirasto, ottaen huomioon ennakkoperintälain 1, 9, 13 ja 15 §:n, tuloverolain 29, 61, 71 ja 72 §:n, työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 ja 2 §:n, ennakkoperintäasetuksen 17 §:n ja verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2000 antaman päätöksen 3 §:n, ilmoitti ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa kerrotuissa oloissa maksetut koulutuskustannukset ja ulkomaanpäivärahat katsottiin yhtiön työntekijän B:n palkaksi, josta oli toimitettava ennakonpidätys ja jonka perusteella oli suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Verovirasto lausui päätöksensä perusteluina, että tuloverolain 29 §:n mukaan veronalaista tuloa ovat laissa jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Lain 61 §:n mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka.

Ennakkoperintälain 13 §:n mukaan palkalla tarkoitetaan muun ohessa kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työsuhteessa. Lain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot. Saman pykälän 3 momentin mukaan palkansaajalle maksettua välittömien kustannusten korvausta ei pidetä palkkana, jos se ei ylitä kustannusten selvitettyä tai arvioitua määrää.

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen suorittamaan valtiolle työnantajan lapsilisämaksua sekä kansaneläkelaitokselle sairasvakuutusmaksua maksamiensa ennakkoperintälain 13 §:n mukaisten palkkojen määrästä.

Työnantaja voi korvata palkansaajalle ilman ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuutta ja sosiaaliturvamaksun suorittamisvelvollisuutta vain välittömästi työstä aiheutuneita kustannuksia. Jos työnantajan palkansaajalle maksamat kustannukset eivät ole kohdistettavissa välittömästi työn tai tehtävien suorittamiseen, niistä muodostuu palkansaajalle ennakkoperintälaissa tarkoitettu palkkaetu. Kustannuksia, joiden maksamisesta palkkaedun katsotaan muodostuvan, ovat muun ohessa elantomenot sekä yleiset tulonhankkimismenot.

Hakijayhtiö aikoi lähettää työntekijänsä B:n Ranskaan suorittamaan MBA-ohjelmaa. Hakijayhtiö aikoi maksaa koulutuksen opetuksen sekä ulkomaanpäivärahan suuruisen korvauksen ulkomaillaolon arkipäiviltä. B:lle ei maksettu palkkaa opiskeluajalta.

Ennakkoperintälain 15 §:n mukaisina välittömästi työstä aiheutuneina kustannuksina pidetään sellaisia koulutusmenoja, jotka aiheutuvat välittömästi työn suorittamisesta. Jos työnantajan maksamat kulut katsotaan palkansaajan elantomenoiksi, palkansaajalle syntyy korvattavien kulujen määrästä palkanluontoinen etuus.

Kun otettiin huomioon se, ettei hakijayhtiö maksanut B:lle palkkaa koulutusajalta, oli katsottava, ettei koulutuksesta aiheutuvien kulujen korvaaminen tapahtunut lain edellyttämällä tavalla välittömästi työn tai tehtävien suorittamiseen liittyen. Tämä ja B:n aikaisempi koulutus huomioon ottaen opintoja oli myös pidettävä jatkokoulutukseen rinnastettavana koulutuksena. Edellä mainituilla perusteilla koulutusohjelmaan osallistumisesta johtuneita menoja ei ollut pidettävä ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentissa mainittuina työn suorittamisesta välittömästi johtuvina kustannuksina. Tällä perusteella niitä oli pidettävä B:n saamana ennakkoperintälain mukaisena palkan luonteisena etuna, josta oli toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Tuloverolain 71 §:n mukaan veronalaista tuloa ei ole työmatkasta saatu päiväraha. Työmatkalla tarkoitetaan lain 72 §:n mukaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekopaikalle.

Ennakkoperintäasetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta johtuvia matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin verohallituksen vuosittain antamassa kustannuspäätöksessä määrätään.

Verohallituksen vuoden 2000 verovapaita matkakustannuksia koskevan päätöksen 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaan:

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Työmatkalle on ominaista muun ohessa se, että työnantaja lähettää työntekijänsä työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tilapäiselle työntekemispaikalle. Vain näiden edellytysten täyttyessä työntekijälle voidaan maksaa verovapaita päivärahoja. Kun otettiin huomioon se, ettei hakijayhtiö maksanut B:lle palkkaa opiskeluajalta, ei matkaa voitu pitää tuloverolain mukaisena työmatkana, jossa suoritettiin työhön kuuluvia tehtäviä. Tällä perusteella päivärahoja ei voitu pitää tuloverolain 71 §:n mukaisesti verovapaina, vaan suorituksista oli katsottava syntyvän B:lle ennakkoperintälain mukainen palkkaan rinnastettava etuus, jonka osalta oli toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Ennakkoratkaisu annettiin olemaan voimassa 31.7.2001 saakka.

Valitus Helsingin hallinto-oikeudelle

Yhtiö vaati valituksessaan veroviraston päätöksen sisältämän ennakkoratkaisun kumottavaksi ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, ettei yhtiön maksamia koulutuskustannuksia ja ulkomaanpäivärahoja katsota saajansa palkaksi, josta olisi toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

B:n suorittamaa koulutusta oli pidettävä ammattitaitoa kehittävänä ja ylläpitävänä eikä jatkokoulutukseen rinnastettavana koulutuksena. Ennakkoratkaisussa oli annettu erityistä merkitystä sille, että yhtiö ei maksanut B:lle palkkaa opiskeluajalta. Oikeuskäytännössä oli annettu merkitystä koulutuksen sisällölle ja liittymiselle työntekijän työtehtäviin. Sen sijaan itsenäistä merkitystä ei ollut annettu sille, maksettiinko työntekijälle opiskeluajalta palkkaa. Työnantaja maksoi kuitenkin koulutuskustannukset ja B:n työsuhde säilyi opintojen ajan. B:n matka oli katsottava työmatkaksi ja siitä aiheutuvien kohtuullisten ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä maksetut ulkomaanpäivärahat oli katsottava tuloverolain 71 §:n mukaisesti verovapaiksi.

Yhtiö viittasi vielä verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuun luottamuksensuojaan verohallituksen 14.1.2000 antaman ohjeen "Koulutusmenoista henkilöverotuksessa" noudattamisen osalta.

Veroasiamiehen vastine B konsulttina oli siirtymässä vaativampiin kansainvälistä koulutusta edellyttäviin tehtäviin, johon hänen nykyinen koulutuksensa selvästi ei ollut paras mahdollinen. Valituksessa kokonaisuudessaan ei ollut tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella annettu ennakkoratkaisu olisi syytä kumota.

Yhtiön vastaselitys B:llä oli työtehtäviinsä sopiva pohjakoulutus, eivätkä hänen työtehtävänsä muuttuneet MBA-ohjelman suorittamisen jälkeen. Yhtiö edellytti konsulteiltaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon suorittamista. Vaadittavan tutkinnon pääainetta ei ollut rajoitettu mihinkään tiettyyn alaan liittyväksi.

Yhtiön asiakaskunta koostui erilaisia toimialoja edustavista yksityisistä yrityksistä ja julkisen sektorin organisaatioista. Ottaakseen huomioon asiakkaidensa toimialojen moninaisuuden sekä tarpeiden erilaisuuden yhtiö muun muassa rekrytoi erilaisen taustan omaavia ja erilaisen perustutkinnon suorittaneita ihmisiä. Ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi rekrytoinnissa kiinnitettiin huomiota kielitaitoon, aiempaan työkokemukseen, persoonallisuuteen, kuten analyyttiseen ajattelukykyyn, hyviin kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoihin sekä ongelmanratkaisukykyyn. Yhtiön rekrytoimat työntekijät olivat peruskoulutukseltaan työtehtäviinsä sopivia työsuhteen alusta lähtien. Siten väite siitä, että B:n peruskoulutus ei ollut selvästi hänen työtehtäviinsä nähden paras mahdollinen, ei pitänyt paikkaansa. Mikäli näin olisi, ei yhtiö olisi koskaan rekrytoinut B:tä. Ennen MBA-ohjelman suorittamista B oli konsultti ja oli sitä myös sen suorittamisen jälkeen, joten työtehtävät eivät muuttuneet.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös

Hallinto-oikeus, ottaen huomioon ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan, 15 §:n 1 ja 4 momentin, työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 §:n 1 ja 2 momentin, 2 §:n ja 8 §:n, tuloverolain 71 §:n 1 momentin sekä verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2000 antaman päätöksen (8.12.1999/1248) 3 §:n, hylkäsi valituksen.

Luottamuksensuoja Ennakkoperintälain 45 §:n ennakkoratkaisun tarkoituksena oli saada ennakkoon verovirastoa ja verovelvollista sitova kanta tilanteessa, jossa oli epäselvyyttä siitä, oliko ennakonpidätys toimitettava, tai mitä ennakonpidätystä toimitettaessa muutoin oli noudatettava. Ennakkoratkaisua noudatettiin siinä ennakkoperinnässä, jota varten se oli annettu. Näin ollen se, milloin ennakkoratkaisua koskeva hakemus oli ratkaistava hakijan eduksi, ei määräytynyt verotusmenettelylain 26 §:n 2 momentin mukaan. Kysymys ei ollut sellaisesta asiasta, joka olisi jo hakemusta tehtäessä toteutunut siten, että yhtiö voisi vedota saamiinsa ohjeisiin tai sitä kohdanneeseen verotuskäytäntöön.

MBA-koulutuksen kustannukset ja ulkomaanpäivärahat Palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot.

B oli toiminut yritysjohdon konsulttina A Oy:ssä 1.11.1997 alkaen. Hän oli aikaisemmin suorittanut luonnontieteiden, oikeastaan valtiotieteiden maisterin tutkinnon. Asiakirjoista ei ilmennyt, mitä opintokokonaisuuksia hänen tutkintoonsa oli sisältynyt. B:n MBA-ohjelma Ranskan kesti 28.8.2000 - 11.7.2001. Tämä ohjelma koostui perusopinnoista, laajemmista taustaopinnoista sekä suuntautumisvaihtoehdoista. Pakollisiin opintoihin kuuluivat muun muassa johdanto liikkeenjohtamiseen, johtaminen, soveltava tilastotieto ja matematiikka, laskentatoimi, hinnoittelu ja markkinat, markkinointi, tuotanto ja operaatiot sekä rahoitus. Laajemmat pakolliset taustaopinnot olivat strateginen johtaminen, taloustieteen analyysi, teollisuus- ja talouspolitiikka sekä kansainvälinen kilpailu ja kansainvälinen politiikka. Suuntautumisvaihtoehtoihin kuului rahoitus, politiikka ja taloustieto, strategia, organisaatiokäyttäytyminen ja kielet. B:n saamaa koulutusta oli pidettävä hänen aikaisempi koulutuksensa sekä MBA-koulutuksen tavoite ja sisältö huomioon ottaen jatkokoulutuksena. MBA-ohjelman suorittamisesta aiheutuvat menot olivat B:n elantomenoja eivätkä yritysjohdon konsultin tehtävien hoitamisesta aiheutuneita välittömiä kustannuksia.

Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu päiväraha, mikäli verovapaiden matkakustannusten edellytykset täyttyvät. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. A Oy:n suorittaessa B:lle ulkomaanpäivärahaa Ranskassa oleskelun ajalta ei matkassa ollut kysymys työmatkasta, vaan B:n jatkokoulutukseen liittyvästä matkasta, josta työnantaja ei voinut maksaa päivärahoja verovapaasti.

Työnantajan korvatessa B:lle MBA-ohjelman suorittamisesta aiheutuneet menot noin 206 300 markkaa sekä maksaessa päivärahaa ulkomaillaolon arkipäiviltä, kysymyksessä oli ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu palkkaan rinnastettava etuus, jonka osalta oli toimitettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki asian.

B oli vuonna 1995 suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon pääaineenaan viestintä ja sivuaineina sosiologia, yleinen valtio-oppi ja kehitysmaantieto. B oli 1.11.1997 lähtien työskennellyt yhtiön palveluksessa yritysjohdon konsulttina. Yhtiön johto oli päättänyt lähettää B:n Ranskaan suorittamaan MBA-koulutusohjelman 28.8.2000-11.7.2001 väliseksi ajaksi. B palasi koulutuksen jälkeen samoihin tehtäviin. Yhtiöllä oli kansainvälinen toimintaympäristö ja sen vuoksi yhtiön johto oli katsonut, että B:n suorittama MBA-ohjelma kehitti hänen ammattitaitoaan ja että tuo koulutus, jonka opinto-ohjelman yhtiö oli hyväksynyt, oli tarpeellinen pääasiassa yhtiön edun vuoksi. Sen vuoksi yhtiö maksoi koulutuksen opetuksen kulut sekä verohallituksen päätöksen mukaisen päivärahan. B:lle ei tosin maksettu palkkaa, mutta hänen työsuhteensa yhtiöön jatkui.

B oli velvoitettu sitoutumaan yhtiön palvelukseen siten, että mikäli hän päätti työsuhteensa heti opintojen päätyttyä tai keskeytti opinnot, hän oli velvollinen maksamaan yhtiölle sille aiheutuneet ja sen korvaamat kulut. Jos B päätti työsuhteensa kahden vuoden kuluessa ohjelman päättymisestä, hän oli velvollinen maksamaan puolet niistä. B:n työtehtävät eivät muuttuneet koulutusohjelman suorittamisen jälkeen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:n ammattitaitoa kehittävä ja ylläpitävä koulutus tapahtui työnantajan edun vuoksi. Yhtiön suorittamat kurssimaksut eivät näin ollen olleet B:n ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Näissä oloissa kysymyksessä oli työnantajan määräyksestä tapahtuva työmatka, jolta maksetut päivärahat ovat ennakkoperintälain 15 §:ssä ja ennakkoperintäasetuksen 17 §:ssä tarkoitettuja matkakustannusten korvauksia.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja veroviraston päätökset ja antoi uuden edellä selostetun mukaisen ennakkoratkaisun.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Paula Tenkanen

Eriävä mielipide

Hallintoneuvos Tuulikki Keltasen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Olof Olsson yhtyi: "Myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Kun otetaan asiassa esitetyt selvitykset sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole syytä."